Aina välillä lehdessä tai netissä osuu silmiin kysymys, jossa etsitään kadonnutta ja tallilta pois muuttanutta hevosystävää. Onneksi tiedot usein löytyvät ja etsijä kuulee hevosen kuulumiset. Aina ei kuitenkaan onnista ja hevosta ei löydy.
Millaista on se ystävyys, mikä hevosen kanssa solmitaan, miten voimme onnistua solmimaan suhteen eläimeen, joka ei puhu? Stressihormoneita mitattaessa on huomattu, että hevonen, jolla on luotettava oma ihminen, kärsii harvemmin stressistä kuin muut. Sen vastustuskyky taudeille on parempi ja mieliala korkeampi.
![]() |
| Kuva Sonja Holma/SRL |
Ystävyys syntyy vähitellen yhdessä koetusta asioista. Siitä, että ihminen on rauhallinen ja luotettava, siitä että ihminen pysyy rentona tilanteissa, joita hevonen säpsähtää. Kun tien vieressä näkyy jotain, mikä huolestuttaa hevosta, voi siirtyä hetkeksi sille puolelle taluttamaan. Tarhaan viedessä ihminen huolehtii aina, että hevonen ei mene liian läheltä sähkölankaa ja että hevonen ei joudu ahtaalle, jos muut hevoset tulevat vastaan. Taluttaessa riimunnaru tai ohjat ovat ylhäällä, niin ettei hevonen astu vahingossa niiden päälle. Hevosta ei anneta kengitettäväksi äreälle tai vihaiselle kengittäjälle.
Hyviin ystävyystaitoihin kuuluu myös uusien asioiden esittäminen hevoselle niin, että se ei pääse pelästymään, on kyse sitten hyönteismyrkyn suihkuttamisesta tai jalkojen pesusta.
Kisaverryttelyssä ja tunnilla ratsastaja huolehtii hevosen tilasta ja siitä, että ei joudu tekemään hätäisiä ohjasotteita.
Kisaverryttelyssä ja tunnilla ratsastaja huolehtii hevosen tilasta ja siitä, että ei joudu tekemään hätäisiä ohjasotteita.
Hevosen rentous ja luottamus ihmiseen syntyy, kun sen on hyvä olla ihmisen kanssa. Hevonen myös huomaa kaikki ne pienet asiat, joilla sen olo tehdään turvalliseksi ja se palkitsee ihmisen suurella luottamuksella - ystävyydestä tulee molemminpuolista. Jos olet onnistunut tällaisen ystävyyden luomisessa, käy hiljaa hevosen luona ja kuiskaa sille kiitokset. Olette arvokkaat toisillenne!
Tekstin on kirjoittanut SRL:n hyvinvointityöryhmän Kirsi Piispanen



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti