Jos ajattelet tallia, jossa viihdyt ja haluat viettää aikaasi, mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen? Ajatteletko hienoja hevosia, siistiä ympäristöä, vai laadukkaita harjoitteluolosuhteita, isoa maneesia ja monipuolisia maastoja?
Hevosten hyvinvoinnista huolehtiminen parhaalla mahdollisella tavalla on toki jokaisen hevosen omistajan tärkeysjärjestyksessä prioriteettilistan kärjessä, ja niin pitää ollakin. Siisti talliympäristö lisää kaikkien viihtyvyyttä ja hyvät harjoitteluolosuhteet ovat epäilemättä kaikille harrastajalle erittäin merkityksellinen asia.
On kuitenkin yksi asia, joka vaikuttaa ylitse muiden siihen, miten hyvin tallilla viihdymme ja kuinka paljon haluamme viettää siellä aikaamme. Se on asia, joka ei näy, mutta tuntuu sitäkin voimakkaammin. Nimittäin tallin ilmapiiri.
Myrkyllinen ilmapiiri on vakava sisäilmaongelma, joka sairastuttaa vähitellen kaikki yhteisön jäsenet. Yhteisö, jossa ihmiset voivat pahoin, karkottaa jäsenensä maanpakoon ja hajottaa lopulta itse itsensä. Lopulta rakennus seisoo savuavan yhteisönsä raunioilla, kuin kulissi teatterilavalla. Aito elämä puuttuu.
Hienoimmatkaan hevoset, välineet ja ympäristöt eivät siis pysty korjaamaan tilannetta, jossa talliyhteisö muodostuu toisiaan kyräilevistä ja keskenään riitaisista kuppikunnista, ja joissa yhteisön jäsenten mieluisin harrastus on selän takana pahan puhuminen. Yhteisö, joka on täynnä kateutta, vahingoniloa ja ilmassa sinkoilevia ivallisia ja piikikkäitä letkautuksia, ei ole hyvä, vaikka puitteet olisivat maailmanluokan parhaimmistoa.
Yhteisön johtamistyyli vaikuttaa toki merkittävästi yhteisöön: ”Hajoita ja hallitse” – periaatteella ei yhteisöjä ole koskaan rakennettu. Eikä rakenneta.
Ilmapiiri on kuitenkin - onneksi - asia, johon jokainen voi myös omalla asenteellaan vaikuttaa. Hymyilenkö ja tervehdinkö muita, kyselenkö kuulumisia ja iloitsen toisten onnistumista, tarjoanko apua ja kannustusta, suhtaudunko vaikeisiin tilanteisiin ratkaisukeskeisesti, olenko reilu ja oikeudenmukainen? Luotettava?
Entä uskallanko näyttää epävarmuuteni ja pelkoni, myöntää virheeni? Kaikkein rohkeimpiahan ovat ne, jotka eivät pelkää epäonnistumista. Vähintä, mitä jokainen voi tehdä, on haastaa itsensä katsomaan armollisesti ja hyväksyvästi sekä itseään ja ihmisiä ympärillään. Tuomitsematta, kampittamatta, myönteistä näkökulmaa hakien. Elämä on pitkälti asennekysymys. Hyvinvoiva ihminen ei kiusaa ketään.
Tekstin on kirjoittanut Lotta Hällström (
SRL:n hyvinvointityöryhmä)
KILPAILU! Millainen on sinun hevoskesäsi? Jaa kesäinen hevoskuvasi vastauksineen Suomen Ratsastajainliiton Facebook-sivun postaukseen kommentoimalla, kerro fiiliksistäsi Twitterissä tai postaa Instaan hevosaiheinen kesäkuva käyttäen #hevoskesä. 
