Valmennuksen Road Show ja Mikael Wahlman!

Muistatteko, kun viime keväänä täällä blogissakin mainostettiin Hämeen alueella järjestettyä Talvio Road Showta? Tilaisuus sai huiman osallistujamäärän ja vielä mahtavampaa palautetta. Nyt valmentautumisen teemavuoden merkeissä nämä nuorille suunnatut Road Show -tilaisuudet saavat jatkoa, sillä Itä-Suomen alue järjestää Savonlinna Opera Gamesien yhteydessä 4.7.2015 Miksu Wahlman Road Show -tilaisuuden samalla teemalla.

Minkälaista on nuoren ratsastajan arki? Miten Miksu valmentautuu? Entä kilpailee? Miltä nuoren ratsastajan vuosikalenteri näyttää? Kuinka kisakausi kannattaa suunnitella? Näihin kysymyksiin tilaisuuksissa vastaa mm. tämän vuoden Finnderby-voittaja, reilu parikymppinen Mikael Wahlman. Road Show on suunnattu erityisesti alueen nuorille ratsastajille - jokainen tasosta ja kokemuksesta riippumatta on tervetullut sekä saa varmasti tärkeää tietoa. Myös muut kiinnostuneet ovat toki tervetulleita.

Miksu Finnderbyssä 2015. Kuva: Heidi Lammi

 Vielä hienona bonuksena Road Shown lisäksi on pääsy tutustumaan Savonlinna Opera Gamesin kulisseihin.

Tätä ei kannata missata!

Yhteispäivä kokosi hevosurheilun nuorisovastaavat Killerille

Ratojen nuorisovastaavat ja alueiden nuoriso- ja harrastevastaavat
yhteiskuvassa Killerin raviradalla.

Suomen Ratsastajainliiton alueiden nuoriso- ja harrastevastaavat sekä raviratojen nuorisovastaavat kokoontuivat 13. kesäkuuta Killerin raviradalle keskustelemaan nuorisotyön tilasta lajien keskuudessa ja tutustumaan toisiinsa.

Päivän ohjelmassa oli ennen T76 –ravien alkua alustavia puheenvuoroja, muun muassa Susanna Granroth kertoi, millaista on olla nuori ratsastuksen ammattilainen Suomessa, Hippoksen kilpailutoimenjohtaja Jukka Niskanen avasi raviurheilun tämän hetken tilaa ja tv-persoona Kari Lähdekorpi tyylilleen uskollisena puhui karikoiden ravipuolen ennakkoluuloista ratsuihmisiä kohtaan sekä antoi luonnollisesti vinkit päivän raveihin. Puheenvuorojen lisäksi oli mahdollisuus myös keskusteluun ennen kuin kolmekymmentä henkinen ryhmä jatkoi tutustumaan autenttiseen ravimaailmaan varikkoalueen puolelle.

Hevosenhoitaja Niko Riekkinen valjastaa Korven tallin hevosta starttiin.

 

Killerin nuorisovastaavien päivän järjesti Mahdollisuuksien Hevonen nuorisotyöryhmä. Ryhmässä toimivat yhteistyössä SRL:n, Hippoksen ja Hippoliksen edustajat.

 

Kuvat: Heidi Pakarinen

Muumit kylvyssä

Sunnuntaina koitti vihdoin ensimmäisen lajikokeilun aika, kun suuntasimme yhdessä Emmin sekä liiton toimistolta Ninan, Sannan sekä Sarin kanssa kohti Mäkelänrinteen uimahallia tarkoituksenamme harjoitella uintitekniikkaa sekä vesijuoksua. Meitä opastamaan saimme Kuntotyöryhmän jäsenen Tessa Tuomisen. Saatuamme porukan kasaan paikan päällä ohjeisti Tessa meitä ensiksi kuinka tulisi toimia uimahallissa sekä kävi vähän läpi mitä olisikaan luvassa. Saimme samalla myös pienen maistiaisen uintisanastosta oppien muun muassa sen, että termi olympic pool ei vielä tarkoita, että kyseisessä altaassa olisi uitu kilpaa Olympialaisissa... ;)

Päästyämme altaille aloitimme ensiksi ihan vapaamuotoisella lämmittelyllä, jonka aikana Tessa tarkkaili nykyistä tekniikkaamme nähdäkseen jokaisen lähtötason. Jokainen uimakokelas selvisi ainakin hengissä 100m matkan, joten ihan luottavaisin mielin saatoimme lähteä varsinaiseen tekniikkatreeniin. ;)

Ensimmäisenä harjoitteena saimme jokainen käyttöömme uimalaudat, joiden avulla saatoimme harjoitella aivan peruspotkua vapaassauinnissa. Tälläiselle uintiummikolle vapaauinti tarkoittaa siis sitä ihan perinteistä tyyliä ja rintauinti puolestaan sammakkouintia. Vapaanuintityylin potkut tuntuivat vielä todella simppeleiltä, homman vaihtuessa astetta teknisempään kun vaihdoimme niihin ns. sammakkopotkuihin. Siinä tuntui, että oma tekniikka on aina ollut juuri aivan päinvastaista miten oikeasti pitikään tehdä. Enää ei uinti tuntunutkaan niin helpolta lajilta, mitä sitä oli ehkä pitänyt kun itsenäisesti on altaassa räpiköinyt... Jos ei omassa lähipiirissä ole ketään kokeneempaa uimaria, joka osaisi tekniikoissa opastaa kannattaa niitä esimerkiksi Youtubesta etsiä! Tässä esimerkiksi Suomen Uimaliiton rintauinnin potkuharjoituksia. Toki myös paikallisten uimahallien opetustarjontaa on hyvä turvautua jos on enemmänkin halua oppia tekniikoita!

Erilaisten potkuharjoitteluiden jälkeen siirryimme takaisin vapaauinnin pariin ja nyt vuorostaan siihen, miten yläkropan tulisi toimia. Ihan hengitystekniikoista alkaen kädenliikkeisiin. Olikin ihan oikeasti hyvä, että oli oma opas mukana, jolta saattoi pyytää vielä pari kertaa uudelleen mallisuorituksen näyttöä sekä samalla kun itse suoritti sai ohjeita niin altaan reunalta kuin myös tarvittaessa ihan kädestä pitäen näyttämällä.

Huomattiin ainakin Emmin kanssa, että kun tultiin vapaauintia selälleen niin sitten kun tekniikka oli kutakuinkin oikea oltiin armottomasti liian hitaita vuorottelemaan käsillä. Paljon oli siis mietittävää miten tehdä ja yrittää saada samalla suoritus sellaiseksi, ettei molemmat kädet laahaa yhtä aikaa vieressä sivussa!

Saatuamme uintisuoritukset kuntoon oli lajinvaihdon aika ja kävimme hakemassa vesijuoksuvyöt yllemme. Altaaseen päästyä kuului ratsastustunneilta tuttu "tarkista vyön kireys!" Tessan suusta. Vesijuoksuvyö tosiaan tulee kiristää vedessä vielä uudelleen, jotta se pysyisi oikealla paikalla eikä nousisi liian ylös. Aloitimme ihan perus juoksutyylillä ensi alkuun ja ohjeistuksena tulikin muistaa pitää kädet mukana liikkeessä sekä välttää kaverin peesissä tulemista, jotta jokainen joutuisi ihan itse tekemään sen työn altaassa. Tässä vaiheessa taisikin kuulua otsikkoonkin päätynyt kommentti, "ihan kuin olisi muumit kylvyssä!".

Kokeilimme myös erilaisia juoksutekniikoita kuten polvennostojuoksua, jossa myös vedessä saattoi tehdä lyhyitä spurtteja! Myös jo pelkkä käsien pitäminen pinnan päällä toi haastetta harjoitteluun, joten kannattaa ihmeessä tutustua erilaisiin harjoitteisiin ja kokeilla lajia laajasti. Uimaliitolta löytyy muutamat vinkit eri tekniikoihin tästä.

Kokonaisuudessaan koko porukka kyllä näytti viihtyvän myös vedessä ja sovimmekin, että syksyllä voisimme tulla toisenkin kerran Tessan oppeihin. Ehkä me nuoret tässä käymme kesällä salaa harjoittelemassa Stadikalla auringonoton lomassa... ;)

Innokas uintiporukka ennen altaille menoa! Emmi, Heidi, Sanna, Sari sekä Tessa. Nina kameran takana.

Päiväni penkkiurheilijana

Itse en tunnustaudu penkkiurheilijaksi. Ratsastusta käyn kilpailuissa katsomassa paikan päällä ja joskus telkkaristakin saatan vilkuilla, mutta siinä lähes kaikki. Olen kuitenkin tämän viikonlopun ollut flunssan kourissa ja jotain urheiluun liittyvää piti keksiä, vaikka lenkille ei uskaltanutkaan lähteä. Viikonloppuna onkin tullut omien tapojeni vastaisesti harrastettua ”penkkiurheilua” oikein urakalla.  Kävin katsomassa naisten ykköspesistä Hämeenlinnan Paukun ja Lappajärven välillä, illalla katsoin Kulman pojat -leffan fanaattisesta jalkapallofanituksesta ja nyt telkkarissa pyörii suora lähetys Lahti – HJK -jalkapallomatsista.  

 

Mikä fiilis!

Ehkä huikein penkkiurheilumuisto minulla on itselleni muutaman vuoden takaisesta Helsinki Horse Shown World Cup -kilpailusta, jossa kilpailivat suomalaisista mm. Anna-Juulia Kontio sekä Nina Fagerström. Heidän ollessaan radalla koko katsomo oli hiirenhiljaa ja viimeisen esteen ylityksen jälkeen koko halli meinasi ratketa liitoksistaan – mahtava tunnelma! Miksi en sitten seuraa muita urheilulajeja yhtä aktiivisesti? Suurin syy on varmasti se, että en tiedä muista lajeista riittävästi päästäkseni samanlaisen tunnelmaan mukaan. Eilen pesäpallopeliä seuratessani (omat pesiskokemukset rajoittuvat lähinnä koulupesikseen) saatoin herättää huomiota katsomassa reagoidessani pelissä tapahtuviin asioihin vasta kun huomaan, että muukin katsomo esimerkiksi taputtaa – en edes välttämättä huomannut, että kotijoukkue teki juoksun. Voin kuvitella, että samalta tuntuu jonkun ratsastusta harrastamattoman mielestä vaikkapa kansallisia kouluratsastuskilpailuja seuratessa.

Penkkiurheilijatko passiivisia ja laiskoja?

Perinteisesti penkkiurheilijat mielletään keski-ikäisiksi, oman aktiivisen harrastusuransa päättäneiksi, keskivartalolihavuudesta kärsiviksi miehiksi, mutta itse ainakin haluan uskoa, että penkkiurheilijoita on paljon muitakin. Pikaisella googlettamisella myös Riikka Turtiaisenväitöskirjassa on päädytty samaan:  ” Turtiainen kyseenalaistaa passiivisen penkkiurheilijan stereotyypin. Nykyajan urheilun seuraaja on aktiivinen toimija..”    

     

Viime vuonna katselin telkkarista Jukolan viesti -suunnistuskilpailuja ja tästä syttyikin kipinä kokeilla suunnistusta. Nyt olemme kaverini kanssa käyneet aktiivisesti tiistai- ja torstairasteilla – pelkästään tämän telkkarin katselun seurauksena. Kohta tulee telkkarista tennistä ja tästä innostuneena meillä on varattuna ensi viikolle jo paikalliselta tenniskentältä tennisvuoro (mailat pitäisi vaan hankkia jostain ennen sitä :D) ja pesäpallon seuraaminen innosti meitä kokoamaan kaveriporukastamme höntsäpesisjoukkuetta. Parhaimmillaan penkkiurheilu antaakin siis kipinän uuden lajin kokeiluun, puhumattakaan siitä, mikä merkitys sillä on lajille! Heidiltä on ilmestymässä vielä aivan lähipäivinä tänne blogiin muuten lajikokeiluteksti ihan erilaisesta lajista, joten kannattaa seurata blogia aktiivisesti!