Heppakirjoja repun täydeltä

Olen aina ollut lukutoukka. Kirjojen tarinat kiehtovat, sillä ne herättävät iloa ja surua, ne jännittävät ja naurattavat. Kirjoista voi myös oppia uutta ja niiden kautta pääsee sukeltamaan mitä kiehtovimpiin maailmoihin. Heppakirjat tarjoavat lukijalleen kaikkea tätä: ystävyyttä, romansseja, hevosharrastuksen tarjoamia onnistumisia ja pettymyksiä, hevosystävien löytämistä ja niiden sairastumisia sekä hassuja kommelluksia, joita tallilla touhutessa voi sattua. Heppakirjojen kautta pääsee myös tutustumaan muun muassa hevosenhoitajan tehtäviin, oman hevosen omistamiseen liittyvään vastuuseen sekä jännittäviin kilpailutilanteisiin.

Haavikon ravitalli-sarjan luin alusta loppuun.

Yle uutisoi eilen, että nuorten hevoskirjoilla on vankka lukijakunta. Hevoskirjat säilyttävät suosionsa vuodesta toiseen tyttöjen suosikkeina ja ne myyvätkin tyypillisesti enemmän kuin "tavalliset" nuortenkirjat. Vaikka tänä päivänä ollaan huolissaan nuorten hiipuvasta lukuharrastuksesta, ratsastus näyttäisi olevan siitä harvinainen harrastus, että se innostaa nuoria lukemaan.

Tämä pitää täysin paikkaansa myös omalla kohdallani ja siksi juttu kolahtikin minuun niin osuvasti. Olen lukenut kaikenlaisia kirjoja siitä alkaen, kun ekaluokalla opin lukemaan, mutta hevoskirjat löydettyäni lukemiseni muuttui entistä aktiivisemmaksi. Raahasin koululla käyneeltä kirjastoautolta kotiin repun täydeltä hevoskirjoja, niin paljon kuin vain jaksoin kantaa. Lukemalla pystyin täyttämään kasvavan hevoskärpäsen puremani edes osittain, kunnes sain itse aloittaa ratsastuksen. Ratsastuksen aloitettuani hevoskirjat avautuivat minulle entistä kiehtovampina, sillä nyt olin itsekin heppatyttö, ihan kuten kirjojen päähenkilöt. Lemppareihini kuuluivat Nummelan ponitalli-sarja, jossa Kikka seikkailee ystäviensä kanssa Nummelan talli - nimisellä ratsastuskoululla sekä Nea-sarja, jossa ylipainoinen Nea Kivi joutuu muiden tallityttöjen pilkkaamaksi, mutta sinnikkäällä ja määrätietoisella toiminnallaan hän näyttää kiusaajilleen. Molemmat ovat Merja Jalon kirjoittamia lasten ja nuorten kirjoja, jotka jatkuvat edelleen.

Nummelan ponitalli-kirjoista mieleeni on jäänyt erityisesti sarjan esikoisteos, Yllätysori. Siinä Kikka ostaa vastoin kaikkien odotuksia itselleen markkinoilta vauhkona pidetyn kimon oriin nimeltä Husaari. Sen kesyttämisessä Kikalla menee kauan, mutta syksyn tullen Kikka osallistuu esteratsastuskisoihin ja näyttää Husaarin kanssa epäilijöilleen. Kirjassa tallitytöt leikkivät myös salapoliisia, sillä he epäilevät tallille tulleen uuden oppilaan, Tepan, motiiveja - ja syystä, kuten myöhemmin paljastuu. Jännittävät juonenkäänteet ja oman haaveiluni ihkaomasta hevosesta vaikuttivat varmasti siihen, että kirja oli yksi suosikeistani. Myös romantiikkaa sisältävät Tunturiratsastus, Paluu ponisaarelle ja Ponilahdella tapahtuu upposivat enemmän kuin hyvin;)

Sisäinen lukutoukkani ottaa minusta yhä toisinaan vallan ja silloin tulee ahmittua kirja loppuun asti vaikka yötä myöten. Vaikka lukumieltymykseni ovat nykyään vähän aikuisempaan makuun, ei lukemisen viehätys ole muuttunut miksikään: yhä kirjat naurattavat, itkettävät ja koskettavat kuten nuorempanakin. Kirjan avatessani astun aina uuteen seikkailuun.

Hyviä lukuhetkiä!

Anu