Liikuntakuukaudet-kampanja on saatu päätökseen ja pian on aika julkistaa voittajat kilpailusta. Julkaisemme vielä muutamia saamiamme blogitekstejä, joita olemme saaneet osana kampanjaa. Toivottavasti näistä löytyy vielä vinkkejä siihen, mitä harrastaa ratsastuksen ohessa myös syyskuukausina!
Oheisen tekstin on kirjoittanut Kymijoen Ratsastajien Heini Mäkelä.
Naisen logiikalla, kun yhdistetään
potkukelkka ja polkupyörä, saadaan Esla-potkupyörä, vai kuinka? Joten,
kun yhdistetään potkulauta ja polkupyörä, saadaan taas potkupyörä, tosin
kahdella pyörällä ja ilman istuinta ja tavarakoria, siis junioriversio
Eslasta, eli kickbike.
Kuntohaasteryhmämme viisi urheaa
pioneeria kävi tutustumassa tähän lajijalostuksen uljaaseen hedelmään,
kickbikeen, kauniina kesäiltana. Vehje oli vinka risteytys polkupyörää
ja potkulautaa. Sarvet jarruineen antoi tunteen tavallisesta
käsijarrullisesta polkupyörästä, mutta siihen se yhtäläisyys sitten
loppuikin. Satulaa, jossa istuskella alamäessä, ei ollut ja polkimetkin
uupuivat luonnollisesti.
Tasamaalla vehje oli kohtuullisen
mukava potkutella, ainakin aluksi, mutta ylämäessä alkoivat olemattomat
lihakset valittaa. Aloittelija onnistuu kyllä potkuttamaan lihaksensa
maitohapoille ja kannikkalihakset huutamaan hoosiannaa hyvinkin äkkiä.
Ylämäessä alkoi kummasti kaivata sarvista sitä vaihtajaa, jolla olisi
saanut kulkua vähän kevennettyä. Yllättävänkin kevyesti kickbike
kuitenkin kulki soratielläkin. Mutta välineurheilua se on kyllä tämäkin.
Sepelitiellä kunnolliset jalkineet ovat ehdoton edellytys mukavalle
matkanteolle. Pohjastaan jo lähes puhki kuluneilla feikki-crokseilla
jokainen kivi tuntui ikävästi jalkapohjassa ja terhakoista potkuista jäi
suurin teho saavuttamatta, kun yritti pitää kengätkin jalassa.
Kickbikestä
tuli kumman nostalginen olo, sillä potkuttelu toi allekirjoittaneelle
mieleen koulumatkat potkukelkalla. Suurin ero oli, ettei pyörillä
varustettu versio tökännyt vähän väliä kiveen, joka pilkistää tiestä.
Lajina potkupyöräily on varmasti hyvin kuntoa kohottava, sillä ainakin
alaraajat saavat hyvää liikuntaa. ja kyllä korsettikin varmasti
tiukkenee, sillä kroppa on kannettava koko ajan itse, ei voi satulassa
istuskella ja nojailla sarviin. Kaiken kaikkiaan hauska peli, joka
vaatii harjoitusta, ennen kuin uskaltaisin yhtään pidemmälle matkalle.
Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa, sillä ABC-yöpyöräilyssä
joku hurja potkutteli sen suunnilleen 60 km matkan moisella härvelillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti